Pihaleikeistä hauskin on tietenkin se, jossa lotrataan eri liemistä monenlaisia keitoksia. Tähän aikaan kesästä tänä vuonna olen keskittynyt värinparannukseen eli syventelen, muuntelen ja murran jo aiemmin värjäämiäni lankojen sävyjä. Myös muutama kudottu huivikin on päätynyt uuteen väriliemeen. Kunnes lopulta olen kokenut olevani sävyyn tyytyväinen.
Olen oikeastaan halunnut tavoitella lehtivihreän sävyjä, joita saisi murrettua keltaisista vahvimmin indigolla, jolla tosin en ole koskaan ryhtynyt yksinäni värjäämään. Vastaavaa voi tehdä hieman hennommin morsingon jälkiliemellä, jota minulla onkin ollut käytössäni. Liemi säilyy ja sävyttää lankoja yllättävän pitkään, mutta haisee aika ikävästi. Liemeen lisätyt kemikaalit, natriumbikarbonaatti ja natriumditioniitti, eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, jälkimmäinen tosin haitallista vesieliöille, mutta niitä käsitellessä on noudatettava varovaisuutta ja käytettävä suojakäsineitä sekä hengitys- sekä silmäsuojia. Kemikaalien taustatietoja selvitellessä auttavat kansainväliset kemikaalikortit, jotka löytyvät netistä.
"Perinteisesti" kasvivärjäyksessä on käytetty aika uskaliaitakin apuaineita, Vielä 1990-luvulla sain ohjeita kupari- ja rautavihtrillin käyttöön: nämä puretusainnet värjäyksen loppuvaiheessa liemeen muutamaksi minuutiksi sillä kuluttavat lankaa. Huolellinen pesu. En koskaan päässyt kovempien puretusaineiden makuun sillä niillä aikaansaadut värisävyt eivät oikeastaan edes miellyttäneet silmääni. Rauta murtaa sävyä mustaan ja ikäänkuin syö värin pois ja kuparivihtrilli on myrkky, joka ympäristöön joutuessaan jää kiertoon ja kerääntyy myös ihmiseen. Toinen puretusaineena käytetty ympäristömyrkky on tinasuola, ja se, näkemäni mukaan, saa aikaan melko räikeitä sävyjä ja on jäänyt täysin mielenkiintoni ulkopuolelle. Viinikiveä voisin harkita testaavani. Riihivillan värjäri kertoi televisiohaastattelussa käyttävänsä viinikiveä alunan yhteydessä pitääkseen alunan tasaisesti ja hyvin liuenneena väriliemessä. Viinikivi ei haittaa ympäristöä mutta aluna, yleisin puretusaine, sen sijaan voi vesistöön joutuessaan vahingoittaa elämää siellä, ja on siksi parasta kierrättää viemäriputken ja vedenpuhdistamon kautta.
Kemikaaleja mukaan mahdollisimman vähän ja yllätyksiä mielummin luonnonaineilla siis. Nyt kukkii järviruoko ja minä pyöräilen usein muutaman kymmenen kilometrin säteellä lähialueilla kumisaappaat jalassa. On menossa harvinaisen viileä kesä mikä onneksi tietää sitä että kasvit kukkivat pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti