torstai 28. toukokuuta 2015

Viikon värit



Muutama ihana ilta puutarhassa ja lupiinivärjättyjä lankoja on kertynyt korillinen. Lämpöä ja valoa riittää puolille öin, kuutamo saa keltaisen hehkumaan. Tuntuu, että tämän kevään muistaisin myöhemmin.

Käytän kasvivärjäyksen pohjana vaaleita ja harmaita villalankoja. Mitä harmaampi ja tummempi pohja, sitä vihreämpi tulos. Puretusaineena käytän ainoastaan alunaa, 5-10 % langan painosta. Aluna paitsi avaa villan suomut ja saa värin tarttumaan kuituun helpommin ja syvemmin, myös muuttaa sävyn keltaisemmaksi. Toisinaan jätän alunan tarkoituksella pois, sillä myös hopeisemmat vihreät sävyt hehkuvat ahvenanmaanlampaan villassa kauniisti.



keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Sesongin ensimmäinen on sitruunainen

  

Onko tämä värimetsä? kysyi poikani kun poimimme illalla pientareelta lupiininlehtiä paikasta, jossa lupiinit peittävät pian peltona alleen muun kasvillisuuden. Kukaan ei huomaa eikä ketään haittaa se, että pussillinen lehtiä poistuu paikalta. Juuri sopiva määrä emaliseen värjäyspataani, kattilaan, jonka vanhempani saivat häälahjaksi naimisiin menneessään 1960-luvun lopulla. Emalista tai teräksistä kattilaa suositellaan sillä siitä ei irtoa värjäysliemeen mitään lopputulokseen vaikuttavia aineita, kuten tapahtuisi jos kyseessä olisi alumiininen tai rautainen astia. Joskus voi tosin hakea efektiä, jonka vaikka mustaan murtava rautapata antaa. 

Nyt on siis sesonki korkattu ja hana auki ainakin seuraavan kuukauden ajan, On aika värjätä keltaisia ja vihreitä lankoja tuoreilla lehdillä, joiden sisältämän väriaineen katsotaan lisääntyvän juhannukseen asti. Värjään mahdollisuuksien mukaan mielin määrin keltaisia. Mikäli sävy ei miellytä, sen voi laittaa myöhemmin uuteen väriliemeen ja yhdistelmä saattaa olla vaikka kuinka hehkeä tahansa. Esimerkiksi ruohonvihreitä saa kun laittaa keltaisen pohjan indigo-(jälki)liemeen tai, kuten  itse teen, järviruo'on kukinnoista keitettyyn liemeen.

Kaikki kasvit taitavat sisältää väriaineita. Koska olen jo muutaman vuoden ajan värjäillyt, valitsen usein sellaisia kasveja, jotka joskus ovat antaneet mielenkiintoisen tuloksen. Ja tietysti niitä kasveja, joita on ympäristössä yllin kyllin.


torstai 14. toukokuuta 2015

Aavistus keväästä



Viime kevään herkullisista, vihreänkeltaisista ensi värjäyksistä tuli huivi tai oikeastaan neljän huivin sarja: yhteen ja samaan loimeen poljettuna kuta kuinkin samat kudelangat aina hieman eri järjestykseen. Vaihtelu tekee kutomisen mielenkiintoisemmaksi. Toisaalta en edes kykenisi tekemään täsmälleen samalaisia tuotteita kovin montaa. Värjäyspataani mahtuu kerralla korkeintaan 400 g lankaa eikä käytössäni ole siis enempää täsmälleen samaa värisävyä. Myös lankojen niukkuus ja sävyjen vaihtelu miellyttää minua. 

Huivi on 100 % ahvenanamaanlampaan villaa ja valkoinen kude on käsin kehrättyä. Ohut ahvenanmaanlampaan villa muistuttaa pellavaa sillä se on pitkäkuituista, kovahkoa ja hohtavaa, mutta toisaalta villa hohkaa tarvittaessa enemmän lämpöä kuin pellava. Paljon merellä viime vuosina liikkuneena tiedän että myös kesällä on hyvä varata mukana villaista viileneviä ja tuulisia mutta kauniita iltahetkiä varten. Tällainen huivi on kevyt kantaa mukana.



tiistai 12. toukokuuta 2015

Metsä keväällä



Valoa. lämpöä ja sopivasti kosteutta muutama kuukausi ja maailma muuttuu raikkaan vihreäksi. Olen viimeisen vuoden aikana päätynyt vaeltamaan takaisin lapsuuden maisemiini, niihin metsiin, joiden sinivuokkoaukioilla loikoilin auringossa kikattaen parhaan ystäväni kanssa noin viisivuotiaana ja joiden sammaleeseen kaivaudun painajaisissani kun tieltä kuuluu panssarivaunujen ääni. Viholliset ovat muuten unissani saksalaisia. Olen hieman hämmästynyt tilanteesta mutta erittäin onnellinen tästä paikasta. Täällä on hyvin kaunista. Niin, olenhan kasvanut puolentoista kilometrin säteellä Hämeen keskiaisesta linnasta ja hyvin pienestä asti liikkunut Aulangon puistometsässä ja 1830-luvulla perustetussa Hämeenlinnan kaunpunginpuistossa, Kettumäen ihmeellisen sivumetsän lisäksi.

Tuntuu siltä että tänä vuonna kevät etenee sellaista tahtia että voi aloittaa lankojen värjäämisen ajoissa. Kokemukseni mukaan sesongin ensimmäiset värjäyskerrat antavat hyvinkin raikkaan keltavihreän tuloksen. Kerran olen saanut lähes neon-vihreän sävyn lankoihini lupiininlehtipussillisella. Nuorisolle sopivia värisävyjä, joskus trendikkäitäkin. Hauskinta lankojen kasvivärjäyksessä on yllätys. Koskaan et voi tietää juuri kuinka paljon väriainetta sisältää tämä määrä näitä lehtiä jotka tästa paikasta tänä vuonna poimin. Mutta kaikki värithän ovat kauniita. Varsinkin kun ne asettelee sopivasti suhteessa toisiinsa.



torstai 7. toukokuuta 2015

Villaa Maijalta Ahvenanmaalta



On asioita jotka tuntuvat heti omilta. Itse ihastuin välittömästi tunnustellessani ensi kertaa ahvenananmaalampaan villasta kehrättyä lankavyyhtiä. Jokin outo hohto, aito lampaan tuoksu, lämpö siinä kai oli. Tapahtumasta on jo jokunen vuosi mutta siitä lähtien olen ostanut villaa samalta tuottajalta, Maijalta, joka asuu pienessä Bussön saaressa Ahvenanmaalla.

Olen muutaman vuoden ajan värjännyt villaa ahkerasti totisena tarkoituksenani kehittää siitä toimivia tuotteita. Liikkeelle minut sysäsivät ystäväni, jotka toivoivat minulta juuri heidän kotiinsa sopivaa kasvivärjättyä shaalia. Jotta voin suunnitella juuri ystävilleni sopivan shaalin, tarvitsen värejä. Nyt käytössäni alkaa olla aika hyvä väriskaala kasvivärjättyä villaa, mutta toisaalta taas on alkamassa uusi värjäyssesonki, enkä minä voi olla värjäilemättä kesällä: Matkan varrelta poimitaan pientareelta tai metsästä säkillinen sellaista mitä on runsaasti. Illalla porisee hellalla värjäysliemi, joka aamulla lämpenee taas villojen kera. Päiväksi villat saavat jäädä liemeen hautumaan. Hella tietysti nollalla. Illalla huuhdotaan vaihtelevat värit esiin ja iloitaan lopputuloksesta.

Matkastahan pitää nauttia ja Ahvenanmaa on ehdottomasti parhaimmillaan toukokuussa. Tänä vuonna kevät on vielä selvästi aikainen. Samaan aikaan toukokuun alussa kukkivat vielä sinivuokot, valkovuokot kuta kuinkin ajallaan, jo kevätesikot sekä jopa seljankämmekät, joita usein kohtaa vasta kesäkuussa. Raikas meri-ilma ja vihreys virkistävät kenet tahansa. Ei voi kuin nauttia ja suositella matkaa teillekin.

www.maijas.ax
www.alandsfaret.ax