Valoa. lämpöä ja sopivasti kosteutta muutama kuukausi ja maailma muuttuu raikkaan vihreäksi. Olen viimeisen vuoden aikana päätynyt vaeltamaan takaisin lapsuuden maisemiini, niihin metsiin, joiden sinivuokkoaukioilla loikoilin auringossa kikattaen parhaan ystäväni kanssa noin viisivuotiaana ja joiden sammaleeseen kaivaudun painajaisissani kun tieltä kuuluu panssarivaunujen ääni. Viholliset ovat muuten unissani saksalaisia. Olen hieman hämmästynyt tilanteesta mutta erittäin onnellinen tästä paikasta. Täällä on hyvin kaunista. Niin, olenhan kasvanut puolentoista kilometrin säteellä Hämeen keskiaisesta linnasta ja hyvin pienestä asti liikkunut Aulangon puistometsässä ja 1830-luvulla perustetussa Hämeenlinnan kaunpunginpuistossa, Kettumäen ihmeellisen sivumetsän lisäksi.
Tuntuu siltä että tänä vuonna kevät etenee sellaista tahtia että voi aloittaa lankojen värjäämisen ajoissa. Kokemukseni mukaan sesongin ensimmäiset värjäyskerrat antavat hyvinkin raikkaan keltavihreän tuloksen. Kerran olen saanut lähes neon-vihreän sävyn lankoihini lupiininlehtipussillisella. Nuorisolle sopivia värisävyjä, joskus trendikkäitäkin. Hauskinta lankojen kasvivärjäyksessä on yllätys. Koskaan et voi tietää juuri kuinka paljon väriainetta sisältää tämä määrä näitä lehtiä jotka tästa paikasta tänä vuonna poimin. Mutta kaikki värithän ovat kauniita. Varsinkin kun ne asettelee sopivasti suhteessa toisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti