Tammenlehväs - jotenkin ylellistä

Huivinsahan voi kantaa kuinka ylväästi vaan. Parasta kutomisessa on kun tuotteelle löytyy oikea omistaja, kun se selvästi sopii käyttäjälleen ja kun käyttäjä nauttii omistuksestaan. Olen pyrkinyt kutomaan mattoja ja villatuotteita juuri tietylle henkilölle tai tiettyyn kotiin, tai sitten vain halunnut saada tuotteeseen mukaan jotain näkemääni tai kokemaani. Kangaspuissa on parhaillaan loimi, jonka väritykseen on vaikuttanut muistikuvani tai mielikuvani tammesta ja sen lehdistä. Loin loimen ennen kuin lehdet puhkesivat nyt keväällä. Olen sekoittanut loimeen ohuempaa ja paksumpaa ahvenanmaanlampaan villaa, jonka olen värjännyt mm. mesiangervoilla ja jäkälällä. Vaihtelen taas kuteen sävyjä harmaan ja vihreän välillä, niin että jokainen loimeen kudottu huivi on hieman toisista poikkeava.

Tammenlehdet inspiroivat ikkunan takana mutteivät poreile väripadassa, ainakaan vielä. Jotenkin epäilen, että sitkeähköstä lehdestä tai vaikka tammenterhosta ei irtoaisi väri ihan vain keittämällä. Tosin en ole niitä koskaan edes kokeillut värjäysmateriaalina. Nykyään kovempaa ainetta, kuten juuria tai pähkinöitä, jätetään helposti lojumaan liemeen pidemmäksi aikaa, sopivaan paikkaan tietysti. Liemessä pyritään saamaan aikaan käymisefekti ja sitä kautta väriliemen synty ja villan värjäytyminen siinä. Olenpa kuullut, että väriliemi on saanut muhia talvenkin yli ja tuloksena saatu värisävy on ollut syvä. Jotenkin uskon tuohon metodiin. Omat kokemukseni esimerkiksi kävyillä tai saksanpähkinän kuorilla värjäämisestä ihan vaan materiaalia vähän liottaen ja sitten keittäen ovat antaneet toistaiseksi melko vaatimattomia värituloksia: hyvin hentoa roosaa tai beigeä.

Tammi

Olen viimeisen vuoden aikana tajunnut kasvaneeni tammimetsiköissä. Tukeviin, matalalla roikkuviin, käppyräoksiin saattoi helposti kiivetä ja ainakin kuvitella rakentavansa puuhun majan. Tammenterhot kutkuttivat mielikuvitusta ja jotenkin ne olisi tahtonut avata. Sisällä oli varmasti jotain hyvin arvokasta.

Tammi on "kaunis puu" ja niin sitä myös kutsuttiin kelttikielessä. Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Abraham perusti kotinsa tammistoon. Tammi on hyvin eurooppalainen puu, joka tarvitsee viileän talven lepoa ja kasvaa lähinnä Välimeren ja Itämeren välisellä alueella, Suomessa luonnollisesti kapealla rannikkokaistaleella aina Raumalle asti. Tammi on hidaskasvuinen mutta pitkäikäinen. Se kasvattaa ensin juuret, sitten pituutta ja vähitellen paksuutta. Euroopassa tunnetaan monta sataa vuotta vanhoja, isoja pyöreitä tammia. Minun asuinseutuni, joka sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Itämeren rannikosta, on tammen pohjoisia raja-alueita. Olen alkanut ajatella, että tammi on täällä kulttuurikasvi, että sitä on ensin istutettu esimerkiksi keskiaikaisen linnan ympäristöön ja myöhemmin kaunpunginpuistoon, ja sitä kautta puu on levinnyt vuosien kuluessa muutaman kilometrin säteelle. Näin, vaikka ajatellaankin, että muutama tuhat vuotta sitten ilmasto oli täällä pohjolassa lämpimämpi ja jalot lehtipuut yleisiä. Kulttuurin kautta leviämistä puoltaa myös se, että tammistoja täällä Hämeessä on myös esimerkiksi Hakoisissa, kartanon ja linnavuoren läheisyydessä. Tammia istutettiin ja kasvatettiin, koska puuaines on arvokasta muun muassa laivanrakennusmaateriaalina, viinin tammitynnyreistä puhumattakaan. Paikoitellen materiaali on käytetty tyhjiin ja tammistot on ikävä kyllä hakattu. 

Jalot lehtipuut saavat lehdet viimeisenä ja usein pudottavat ne ensimmäisenä. Tammen sitkeät, lähes vahapintaiset lehdet sen sijaan sinnittelevät paikoin läpi talven oksissa roikkuen. Tänä keväänä olen hyvin uteliaana odottanut, mitä tapahtuu vanhoille kun uudet puhkeavat. Nyt muutaman viimeisen viikon aikana tuo vaihto on tapahtunut. Edellisvuotiset, käpristyneet lehdet näyttävät vain kuivuvan uuden tulokkaan viereen.

Toinen tämän kevään huomio liittyy hede- ja emikukintoihin, jotka useilla kasveilla näyttävät sijaitsevan eri yksilöissä, näin myös tammilla. Aivan kuten kuin jos tyrniä istuttaa puutarhaan, on laitettava kahdenlaisia yksilöitä lähekkäin, jotta hedelmiä saataisiin aikaan.